Kevättä rinnassa?

Kyllä, pakko se on tunnustaa, että kevät on hiipinyt rintaani! Liekö tuo seurausta hyvästä treenifiiliksestä ja auringonpaisteesta, tiedä häntä.

Treenirintamalla menee siis hyvin. Eteenpäin on menty, sen huomaa jokaisessa treenissä. Lähinnä eteenpäin meneminen tarkoittaa jaksamista perustekemisessä. Vielä kun maltilla hiukan pohjaa rakentaa voi ainakin kokeilla hiukan vauhdikkaampia treenejä sitten jossain vaiheessa loppukeväällä.

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon 800 m testiuinnin aika puolimatkan kisavauhdilla. Parannusta betonisilla käsillä ja tukkoisella kropalla kuukauden takaiseen aikaan tuli 22 sekuntia! Toki kun lähtötaso on heikko, parannusta pitääkin tulla alkuun enemmän. Toivottavasti kuitenkaan kehitys ei tyssää ainakaan ihan heti... :) Sitä kun huomaa kehittyvänsä, niin tuota motivaatiotakin on ihan eri tavalla. Mutta uinnissa oli kuitenkin kiva huomata, että vaikka olo oli mitä oli, niin silti kehitystä on tapahtunut.

Yleisesti asiat menee omalla painollaan... Eräänä kuriositeettina voisi mainita, että tänään kävellessäni ylisuuren marketin lastentarvikeosaston ohi, heräsi kova halu tutustua tuttivalikoimaan! Aivan! Jätin tuttien tutkimisen kuitenkin toiseen kertaan. Onneksi oli kiire töihin :) Mainittakoon, että olen päättänyt olla hankkimatta tietoa toukopoukojen tarvitsemista vempaimista internetistä. Piste! Sen sijaan aion käyttää kyseyisen nettisurffausajan kysymällä askarruttavia asoita tuttavilta. Tuleepahan hoidettua niitäkin suhteita. Sen verran hulppea on hankittava tavaramäärä, että olisi varmaan fiksua aloittaa hamstraaminen jo hyvissä ajoin, samoin kuin tuttavien kiusaaminen :)

paluu arkeen osa 4

Yleensä jatko-osissa meno hiukan hiipuu, mutta ei täällä! Jatko-osa sisältää tiukkaa menoa alusta alkaen, eikä jätä ainakaan allekirjoittanutta kylmäksi...

Tosiaan reissut (hki-tku-tahko) takana ja vielä muutama lomapäivä jäljellä ennenkuin alkaa taas arkinen aherrus. Koska kyseessä uuden oppimista työnsaralla, lienee tuo arkinen väärä adjektiivi tähän paikkaan, joten pitänee puhua vain aherruksesta.

Treeneissä viimeviikko oli siis löysäilyä. Tosin uuden uutena n. 19 vuoden tauon jälkeen aloitin laskettelun. Perjantaina Tahko Tourin avauksessa marssimme suoraan suksivuokraamoon ja kohti hissejä. Pelkkä rinteen tuijottelu oli pelottavaa ja mieleeni hiipi ajatus takaviistoon häipymisestä. Tiinan ja Markuksen tsemppauksen ansiosta könysin hissiin ja ylös. Pakko tunnustaa, että olo oli pelokas ja epämukava. Monotkin tuntui pahalle jalassa, pakottaen jalat olemaan tietyssä asennossa. Kuin suuri Supersankari, pelkoa uhmaten, lähdin kuitenkin isompia miettimättä tulemaan rinnettä alas... muutaman minuutin kuluttua tuulettelinkin jo alhaalla; olin hengissä, ehjänä ja ihan kiimassa uudesta lajista! Tulin alas kuin Tompala Pomba! Olen niin innoissani!!! Olimmepa sitten maanantaina Tiinan kanssa uudestaan rinteessä :) ja todellakaan kyse ei ollut vuoden viimeisestä kerrasta! Ymmärrän hyvin rinneturisteja, itselläkin virisi jo ajatus Tahkoa pohjoisemmista rinteistä! Mitä olenkaan menettänyt viimeisen 19 vuoden aikana....

Arki kuitenkin jatkuu tänään uinnin merkeissä ja loppuviikoksikin on ohjelmaa tiedossa ihan kivasti. Toivottavasti hiukan tuloaan tekevä lenssu tms. ei pääse jylläämään kunnolla.